Kaikki kunnia bloggaajille. Siis kaikille niille bloggaajille jotka jaksaa päivittää blogejaan säännöllisesti. Niillä on varmaan superhyvä netti ja kuvat puikahtaa salamannopeasti! Oikeesti se on ihan vitun hidasta. Joten ei jaksa. Pahoittelen, rakkaat lukijat, että olen pettänyt odotuksenne. Idiedays taitaa sittenkin jäädä vain kaukaiseksi haaveeksi taivaanrannan tuolle puolen. Iltaisin näen unta, kuinka se karkaa käsistäni kuin ilmapallo. Ja poksahtaa päästyään tarpeeksi korkealle.
Haaveet pirstaleina. Onko enää syytä elää?
Lisäks vituttaa et toi kuva on tos ennen tekstiä eikä sen jälkeen, vaikka lisäsin sen kirjoittamisen jälkeen. Saan siirrettyä sen vain tekstin viereen. Aargh!
Palaillaan joskus taas ehkä, lähen nyt tonne sateeseen viemään koiraa rokotukseen. Elämäni onkin liian mielenkiintoista blogattavaksi, paras vain pitää nämä asiat yksityisinä ettei seiskassa kohta komeile yllätetty kuva minusta ja koirasta.
