Huikea ilta Canonin kanssa

"Hei Peeta!

Kuljettaja ilmoitti, että sinut noudetaan klo 17.20. Sama auto noutaa kaikki osallistujat, joten pääset mukavalle Helsinki-sightseeingille siinä samalla. Kyseessä on koko Euroopan-laajuinen tapahtuma, ja muutamissa Euroopan kaupungeissa vietetään iltaa IXUS-kameroiden kanssa samaan aikaan!"

Sain siis kutsun Canonin uuden pokkarin lanseerausiltaan, johon oli kutsuttu lisäkseni kolme ihmistä. Sain seurakseni pari toimittajaa ja yhden bloggaajan. En tiedä millä kumman syyllä olin valikoitunut kutsuttavaksi, mutta se liittynee siihen että olen käynyt myös Canonin valokuvauskurssilla viime syksynä. En tietenkään pannut lainkaan pahakseni tällaista järjestelyä! Limusiini tuli tosiaan sitten noutamaan minut taloni edestä ja nautiskelimme matkaseuran kanssa maisemista sekä kuohujuomasta.

Auto pysähtyi ravintola Glödin eteen, jossa Canonin porukkaa olikin meitä vastassa. Siellä meille esiteltiin tämä uusi kamera, ja saimme kaikki illaksi käyttöömme omat pokkarit. Ideana oli testailla niitä erilaisissa ympäristöissä ja varsinkin hämärissä olosuhteissa.

Glöd oli aika kivan näköinen paikka, voisin mennä sinne uudelleenkin.

Saimme kookoksiset alkudrinkit ja kuvailimme paikkoja. Kaikki tämän postauksen kuvat on tosin otettu ihan omalla kamerallani!

Pokkareista en kovinkaan paljoa tiedä, enkä ole omistanut sellaista ikinä. Kokemukseni mukaan ne ovat suht surkeita. Joten kiinnosti kyllä nähdä että miten kehitys on mennyt eteenpäin. Tämän Canon Ixus 510 HS -pokkarin ideana on iltahämärässä otettavien kuvien paranneltu kuvanlaatu, josta illan teema "After dark" tulikin. Toinen jippo tässä kamerassa on se, että sillä pystyy lähettämään kuvia suoraan wlanin kautta esim facebookiin ilman että käyttää tietokonetta siinä välikätenä. Ihan kätevää, vähän niinkuin nämä älypuhelimet. Kamerassa on kosketusnäyttö, jota painamalla voi määrittää tarkennuspisteen. Siinäpä olikin sitten hommaa kun koko illan nappailin kuvia vuorotellen omalla järkkärillä, tuolla pokkarilla, ja sitten vielä tietysti puhelimellanikin (instagram-koukussa) :---D

Voisin vaikka myöhemmin laitella tänne niitä kuvia joita olen tuolla kameralla ottanut, pitää ensin hieman lisää opetella ja testailla sitä. Eihän se nyt tietenkään tämän Canon 60D + Tamronin 17-55 f/2.8 -yhdistelmän jälkeen tunnu miltään, mutta voisin kuvitella käyttäväni sitä jossain tilanteissa kun en jaksa ottaa mukaani järkkäriä, ja muutenkin kahden ihmisen taloudessa kaksi kameraa on ihan hyödyllinen juttu. Eli kyllä, sain tuollaisen kameran omaksi! Kiva pikku yllätys! Tai oikeastaan se ei ole vielä tullut koska saan itse valita värin, ja sitten se tilataan minulle. Taidan kyllä ottaa tuon hempeän roosan.

Glödin yläkerran lounge-puoli oli ihanasti sisustettu. Ottakaa tuosta inspiraatiota sinne parvekkeillenne.. Niin mä tekisin.

Sitten suunnattiin kävellen tuonne rautatieaseman kellotorniin! Se on muuten 48,5 metriä korkea. Meillä oli opas kertomassa sen historiasta. Mun pappa on muuten ollut VR:llä töissä. (Tärkeä info).

Sinnehän kiivettiin portaita pitkin. Alkuperäiset portaat olivat puuta, mutta nämä oli päällystetty kivellä.

Ihan tuonne ylös kaikki eivät kiivenneet noita tikkaita pitkin, mutta itse tietenkin halusin nähdä senkin kun kerran tuolla olin! Mutta niillä hennesin kakkakengillä + maksihameella olisin varmaan kompastunut hameeseeni koroilla,  joten jätin kengät alas ja kiipesin ilman kenkiä. Toivottavasti kaikki kurkki mun hameen alle.

Ikkunat olivat sen verran korkealla, että sai hieman kiipeillä tuolla apinana jotta yletti katsomaan maisemia. Ajan saatossa ikkunoihin oli kertynyt aikamoiset likakerrokset, mutta aika kivaltahan tuo Helsinki tuolta katsottuna näytti ilta-auringon paistaessa :--)

Sitten siirryttiin alemmalle tasanteelle, jossa oli parvekkeet joilta saattoi ihailla maisemia ihan ulkoa käsin. Jokaiseen ilmansuuntaan oli oma parveke, joten sieltä näki about kaiken. Mm. tuomiokirkon ja linnanmäen bongasin. 

Tuolla näkyy toi sama rakas savupiippu josta olen joskus puhunut!

Kellotornin jälkeen jatkoimme seuraavaan etappiin, joka oli eräs galleriatila isoroballa. En nyt millään saa päähäni sen paikan nimeä, ja olen näköjään hävittänyt flaijerinkin jonka sain sieltä. No kuitenkin, siellä oli menossa tulevan performanssiesityksen kenraaliharjoitukset. Se oli aika jännä, koska samassa tilassa oli yhtäaikaa meneillään vaikka mitä; videoesitystä, keikka, taidenäyttely ja mitähän vielä.. Siinä sai vapaasti hengailla ja yhtäkkiä jostain tuli joku jäbä nalleksi pukeutuneena. Sillä oli Alepan kassi ja bissetölkki kädessään ja se selitti yhteiskunnasta.

Paikka oli vielä raivaamaton, ja kaikki noi roinat tullaan vielä kuulemma siivoamaan ennen ensi-iltaa, mutta itse tykkäsin tuosta just noin. Sotkut, johdot, tikkaat jne toivat lisää tekemisen meininkiä muutenkin häröön performanssiin. Otettiin kuvia. Taas. Kaikkialla. Kokoajan. Kerrankin en ollut ainoa joka haluaa kokoajan pysähdellä ottamaan kuvia :D Nyt se oli jopa suotavaa.

Galleriasta ilta jatkui A21:seen, tasokkaaseen drinkkibaariin. Olen käynyt siellä kerran aiemmin, meidän luokan pikkujouluissa. Aikamoinen paikka, sinne ei ihan mun budjetti yleensä veny. Mutta nyt kun kerta tarjottiin niin mikä ettei! Meille oli varattu tuo nurkkapöytä ja drinkit oli tilattu valmiiksi.

Kaikenlaisia herkkujuomia siellä sai lipitellä, ja aika kivasti noi spotit oli suunnattu valkoisille pöydille. Sai  täydellisiä drinkkikuvia otettua! Hyvin suunniteltu.

Huomattin miten hyvin noi kamerat mätsäili meidän drinkkien kanssa, joten niistä piti ottaa "ryhmäkuvaa" :D Toi kiva ämpäridrinkki oli mun USA mint julep, eli niinku mojito. Hyvää oli! Sitä ennen vetäisin yllänäkyneen Suomineidon eli sen punaisen drinkin tuoreella vadelmalla. Se oli freesi.

Hassu juttu tässä oli se, että kaikki olivat luulleet että siellä ravintolassa syödään, joten kaikki olivat säästelleet nälkää siihen. Mutta kappas vain, ruokailu ei kuulunutkaan suunnitelmaan. Itsekin olin vetäissyt vain aamiaisleivän joskus kello yhden pintoihin, joten aika kova nälkä tuossa vaiheessa oli. Kaikilla. Joten päätettiin siirtyä vielä ruokailemaan Putte'siin.

Putte'sista saa pizzaa. Ja siellä on ihana valaistus! Alakerrassa en ole vielä koskaan käynyt, se pitää kyllä vielä nähdä.





Siihen vielä viiniä ja pizzaa ja olo oli vihdoinkin kylläinen. Ja väsynyt! Ihan huikea päivä takana ja silmät sirrissä.

Lopuksi olin jo ihan valmis lähtemään sporalla kotiin, mutta eih, kaikille oli tilattu omat taksit. Joo mä tiedän että tää menee överiks mutta pakko kertoa kaikki tästä huikeasta illasta :D Pääsin siis vielä omalla taksikyydillä kotiovelle, ja kotiin päästyäni ihmettelin että mitä tuli juuri tehtyä. Tähän väliin voisin heittää suuret kiitokset Canonin suuntaan! Tällaista en ole koskaan ennen kokenut. Wow mikä päivä.